Substantiivi

muokkaa

kumous (39)

  1. mullistus; perusteellinen (yhteiskunnallinen tai ideologinen) muutos
    Feministinen liike on aina pyrkinyt kumoukseen. Kumous kohdistuu pään sisään.
  2. vallankumous
    Kumous toisensa jälkeen. Tämä on luonnehtinut Latinalaisen Amerikan maita vuosikymmeniä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkumous/ tai /ˈkumou̯s/
  • tavutus: ku‧mo‧us / ku‧mous

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumous kumoukset
genetiivi kumouksen kumousten
kumouksien
partitiivi kumousta kumouksia
akkusatiivi kumous;
kumouksen
kumoukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kumouksessa kumouksissa
elatiivi kumouksesta kumouksista
illatiivi kumoukseen kumouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kumouksella kumouksilla
ablatiivi kumoukselta kumouksilta
allatiivi kumoukselle kumouksille
muut sijamuodot
essiivi kumouksena kumouksina
translatiivi kumoukseksi kumouksiksi
abessiivi kumouksetta kumouksitta
instruktiivi kumouksin
komitatiivi kumouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kumoukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kumous-

Etymologia

muokkaa

verbi kumota + johdin -us

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kumoushanke, kumousliike, kumouspuolue, vallankumous

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kumous Kielitoimiston sanakirjassa