pakoilla

Suomi

Substantiivi

pakoilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta pakka

Substantiivi

pakoilla

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta pakko

Verbi

pakoilla (67)

1. pyrkiä välttämään kohtaamasta (jotakin tai jotakuta)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑkoi̯lːɑˣ/
• tavutus: pa‧koil‧la

Etymologia

• johdos verbistä pako (vahva vartalo pako- + johdin -il:ile- + infinitiivin tunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pakoilu

Aiheesta muualla

• pakoilla Kielitoimiston sanakirjassa