puuhata
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuːhɑt̪ɑˣ/
- tavutus: puu‧ha‧ta
Etymologia
muokkaasanan puuha vartalosta puuha- ja suffiksista -ta[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: puuhaaja, puuhaaminen
- verbit: puuhailla
Aiheesta muualla
muokkaa- puuhata Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 235 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.