Substantiivi

muokkaa

puuha (10)[1]

  1. askare, homma, tekeminen, touhu; hanke, aie
    Siinä oli puuhaa koko päiväksi.
    Puuha käynnistettiin kokoamalla nimilista asian kannattajista.
    nauraa jonkun puuhille

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuːhɑ/
  • tavutus: puu‧ha

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puuha puuhat
genetiivi puuhan puuhien
(puuhain)
partitiivi puuhaa puuhia
akkusatiivi puuha;
puuhan
puuhat
sisäpaikallissijat
inessiivi puuhassa puuhissa
elatiivi puuhasta puuhista
illatiivi puuhaan puuhiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puuhalla puuhilla
ablatiivi puuhalta puuhilta
allatiivi puuhalle puuhille
muut sijamuodot
essiivi puuhana puuhina
translatiivi puuhaksi puuhiksi
abessiivi puuhatta puuhitta
instruktiivi puuhin
komitatiivi puuhine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puuha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lempipuuha, naimapuuha, pesimäpuuha, puuhamies

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puuha Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 235 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10