racka

Katso myös: räcka

Ruotsi

Substantiivi

racka yl. (1) (yks. määr. rackan [luo], mon. epämäär. rackor [luo], mon. määr. rackorna [luo])

1. rakki, piski

Verbi

racka (1)

1. haukkua, moittia, sättiä

Taivutus

Taivutus – racka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	rackar [luo]	rackas
imperfekti	rackade	rackades
supiini	rackat	rackats
imperatiivi	racka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: racka
• passiivin infinitiivi: rackas
• aktiivin part. prees: rackande [luo]
• passiivin part. prees: rackandes
• part. perf.: yl. rackad, n. rackat, määr./mon. rackade