Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ratchet (monikko ratchets)

  1. räikkä
  2. osa joka lukitsee tai liikuttaa hammasratasta
  3. asteittainen liikahdus, muutos, hievahdus
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. ratchets
part. prees. ratcheting
imp. & part. perf. ratcheted

ratchet

  1. käyttää räikkää
  2. rätistä
  3. (~ up, ~ down) liikauttaa (vähentää tai lisätä) asteittain; liikahtaa, hievahtaa askeleittain, asteittain (yltyen tai laantuen)
    to ratchet down a debt
    tensions ratcheting up on Ukraine's border