sähkömagneettinen säteily

Suomi

Substantiivi

sähkömagneettinen säteily

1. (fysiikka) luonnosta tai ihmisen konstruoimista lähteistä peräisin olevaa vuorottain sähkö- ja magneettikenttien välilä tapahtuvana nopeana energian siirtymänä eri taajuuksilla ilmenevää värähtelyä, joka etenee aaltoliikkeenä tyhjiössä valonnopeudelle ja erilaisisssa väliaineissa tätä hitaammin, myös säteily, joka syntyy erilaisten sähköisten ilmiöiden aiheuttamana ja on samalla energian muoto, jota varautuneet hiukkaset kuljettavat

Käännökset

1. sähkömagneettinen säteily

englanti: electromagnetic radiation

saksa: elektromagnetische Stralung f.

Liittyvät sanat

• sähkömagneettinen spektri
• kosminen taustasäteily
• säteilypaine