siirtymä
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaasiirtymä (10)
- siirtyminen
- Perhevapaalta työelämään siirtymä merkitsee yksille työpaikan hakemista, toisille taas entiseen työpaikkaan paluuta. (ttl.fi)
- Ostovoiman siirtymä heijastaa selvästi seudullisia markkinoita. (Defris)
- Auringonpimennyksen aikana havaittu tähtien näennäisten paikkojen siirtymä vahvisti Albert Einsteinin suhteellisuusteorian. (fi.wikipedia)
- (fysiikka) vektorisuure, joka kuvaa kappaleen paikan muutosta (”linnuntietä”) erotuksena sen skalaarisesti kulkemalle matkalle
- (perinnöllisyystiede) translokaatio
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsiːrt̪ymæ/
- tavutus: siir‧ty‧mä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siirtymä | siirtymät |
| genetiivi | siirtymän | siirtymien (siirtymäin) |
| partitiivi | siirtymää | siirtymiä |
| akkusatiivi | siirtymä; siirtymän |
siirtymät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siirtymässä | siirtymissä |
| elatiivi | siirtymästä | siirtymistä |
| illatiivi | siirtymään | siirtymiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siirtymällä | siirtymillä |
| ablatiivi | siirtymältä | siirtymiltä |
| allatiivi | siirtymälle | siirtymille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siirtymänä | siirtyminä |
| translatiivi | siirtymäksi | siirtymiksi |
| abessiivi | siirtymättä | siirtymittä |
| instruktiivi | – | siirtymin |
| komitatiivi | – | siirtymine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siirtymä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa2. kappaleen paikan muutos
|
|