tärpätä

Suomi

Verbi

tärpätä (73-B) (taivutus[luo])

1. nykäistä koukkua (kalasta), tarttua syöttiin siten että koho liikkuu (onkimisessa)

   Tärppääkö?

2. onnistua vihdoin, tulla valituksi vihdoin, osua kohdalle vihdoin (jostakin jota on odottanut)

   Johan tärppäsi!

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ærpæt̪æˣ/
• tavutus: tär‧pä‧tä

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tärppääminen

Aiheesta muualla

• tärpätä Kielitoimiston sanakirjassa