SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

todistaa (53) (taivutus)

  1. osoittaa jonkin olevan totta, näyttää toteen
    Voin todistaa asian.
    Tämä todistaa hänen olleen tuolloin paikalla.
  2. olla läsnä, nähdä, olla silminnäkijänä
    Olin todistamassa tapahtumaa.
  3. (oikeustiede) antaa todistajan lausunto, kertoa todistajana rikokseen tai rikkeeseen liittyvistä tapahtumista oikeudessa
    Todistin asiassa valan velvoittamana.
  4. (kristinusko) kertoa todistus uskoontulostaan tai siihen liittyvistä kokemuksistaan
    Pekka todisti kadulla.
  5. (logiikka, matematiikka) johtaa väitteen totuusarvo toisista todeksi katsotuista lauseista
    Matti todisti lausekkeen oikeaksi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪odist̪ɑːˣ/
  • tavutus: to‧dis‧taa

EtymologiaMuokkaa

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

todistamistaakka

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.