Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

todistaa (53) (taivutus[luo])

  1. osoittaa jonkin olevan totta, näyttää toteen
    Voin todistaa asian.
    Tämä todistaa hänen olleen tuolloin paikalla.
  2. olla läsnä, nähdä, olla silminnäkijänä
    Olin todistamassa tapahtumaa.
  3. (oikeustiede) antaa todistajan lausunto, kertoa todistajana rikokseen tai rikkeeseen liittyvistä tapahtumista oikeudessa
    Todistin asiassa valan velvoittamana.
  4. (kristinusko) kertoa todistus uskoontulostaan tai siihen liittyvistä kokemuksistaan
    Pekka todisti kadulla.
  5. (logiikka, matematiikka) johtaa väitteen totuusarvo toisista todeksi katsotuista lauseista
    Matti todisti lausekkeen oikeaksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪odist̪ɑːˣ/
  • tavutus: to‧dis‧taa

Etymologia muokkaa

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.