todistaa (53) (taivutus[luo])

  1. osoittaa jonkin olevan totta, näyttää toteen
    Voin todistaa asian.
    Tämä todistaa hänen olleen tuolloin paikalla.
  2. olla läsnä, nähdä, olla silminnäkijänä
    Olin todistamassa tapahtumaa.
  3. (oikeustiede) antaa todistajan lausunto, kertoa todistajana rikokseen tai rikkeeseen liittyvistä tapahtumista oikeudessa
    Todistin asiassa valan velvoittamana.
  4. (kristinusko) kertoa todistus uskoontulostaan tai siihen liittyvistä kokemuksistaan
    Pekka todisti kadulla.
  5. (logiikka, matematiikka) johtaa väitteen totuusarvo toisista todeksi katsotuista lauseista
    Matti todisti lausekkeen oikeaksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪odist̪ɑːˣ/
  • tavutus: to‧dis‧taa

Etymologia

muokkaa

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.