todistaa
Suomi Muokkaa
Verbi Muokkaa
- osoittaa jonkin olevan totta, näyttää toteen
- Voin todistaa asian.
- Tämä todistaa hänen olleen tuolloin paikalla.
- olla läsnä, nähdä, olla silminnäkijänä
- Olin todistamassa tapahtumaa.
- (oikeustiede) antaa todistajan lausunto, kertoa todistajana rikokseen tai rikkeeseen liittyvistä tapahtumista oikeudessa
- Todistin asiassa valan velvoittamana.
- (kristinusko) kertoa todistus uskoontulostaan tai siihen liittyvistä kokemuksistaan
- Pekka todisti kadulla.
- (logiikka, matematiikka) johtaa väitteen totuusarvo toisista todeksi katsotuista lauseista
- Matti todisti lausekkeen oikeaksi.
Ääntäminen Muokkaa
- IPA: /ˈt̪odist̪ɑːˣ/
- tavutus: to‧dis‧taa
Etymologia Muokkaa
Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset Muokkaa
1. osoittaa todeksi, näyttää toteen
|
|
2. olla läsnä, olla silminnäkijänä
|
3. antaa todistajan lausunto oikeudessa
|
|
4. antaa todistus uskoontulostaan tai siihen liittyvistä kokemuksistaan
|
|
Liittyvät sanat Muokkaa
Johdokset Muokkaa
- substantiivit: todistaja, todiste, todistus
- verbit: todistella, todistua, todistuttaa
Yhdyssanat Muokkaa
Aiheesta muualla Muokkaa
- todistaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet Muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.