tuikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä
  2. (kuvaannollisesti, lähinnä silmistä) loistaa ihastuttavasti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ui̯kːiɑˣ/
  • tavutus: tuik‧ki‧a

Etymologia

muokkaa

mahdollisesti samaa alkuperää kuin verbi2[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

tuikahdella, tuikata, tuikku, tuikuttaa

Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa

tuikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. tuikata toistuvasti tai jatkuvasti

Etymologia

muokkaa

frekventatiivinen johdos verbistä tuikata (johdin -i-)

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. tuikkia:1.