Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tuikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. (valonlähteestä) vaihdella kirkkauttaan, vilkkua, välkkyä
  2. (kuvaannollisesti, lähinnä silmistä) loistaa ihastuttavasti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ui̯kːiɑˣ/
  • tavutus: tuik‧ki‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

tuikahdella, tuikata, tuikku, tuikuttaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

tuikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. tuikata toistuvasti tai jatkuvasti

Etymologia muokkaa

  • frekventatiivimuoto verbistä tuikata

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tuikkia Kielitoimiston sanakirjassa