tuikinta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ui̯kint̪ɑ/
- tavutus: tui‧kin‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuikinta | tuikinnat |
| genetiivi | tuikinnan | tuikintojen (tuikintain) |
| partitiivi | tuikintaa | tuikintoja |
| akkusatiivi | tuikinta; tuikinnan |
tuikinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuikinnassa | tuikinnoissa |
| elatiivi | tuikinnasta | tuikinnoista |
| illatiivi | tuikintaan | tuikintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuikinnalla | tuikinnoilla |
| ablatiivi | tuikinnalta | tuikinnoilta |
| allatiivi | tuikinnalle | tuikinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuikintana | tuikintoina |
| translatiivi | tuikinnaksi | tuikinnoiksi |
| abessiivi | tuikinnatta | tuikinnoitta |
| instruktiivi | – | tuikinnoin |
| komitatiivi | – | tuikintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuikinna- | |
| vahva vartalo | tuikinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. tuikkiminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |