Katso myös: Tuikku

Substantiivi

muokkaa

tuikku (1-A)

  1. pieni pilkahdus valoa; heikko valo
  2. lämpökynttilä
  3. (puhekieltä) kulaus, pieni annos juoma (varsinkin alkoholipitoista)
    Tuikku murheeseen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uikːu/
  • tavutus: tuik‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuikku tuikut
genetiivi tuikun tuikkujen
partitiivi tuikkua tuikkuja
akkusatiivi tuikku;
tuikun
tuikut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuikussa tuikuissa
elatiivi tuikusta tuikuista
illatiivi tuikkuun tuikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuikulla tuikuilla
ablatiivi tuikulta tuikuilta
allatiivi tuikulle tuikuille
muut sijamuodot
essiivi tuikkuna tuikkuina
translatiivi tuikuksi tuikuiksi
abessiivi tuikutta tuikuitta
instruktiivi tuikuin
komitatiivi tuikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuiku-
vahva vartalo tuikku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
2. kynttilä
  • suomalaisesta tuotemerkistä Tuikku

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuikku Kielitoimiston sanakirjassa