Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tuikku

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuikku (1-A)

  1. pieni pilkahdus valoa; heikko valo
  2. lämpökynttilä
  3. (puhekieltä) kulaus, pieni annos juoma (varsinkin alkoholipitoista)
    Tuikku murheeseen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪uikːu/
  • tavutus: tuik‧ku

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuikku tuikut
genetiivi tuikun tuikkujen
partitiivi tuikkua tuikkuja
akkusatiivi tuikku;
tuikun
tuikut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuikussa tuikuissa
elatiivi tuikusta tuikuista
illatiivi tuikkuun tuikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuikulla tuikuilla
ablatiivi tuikulta tuikuilta
allatiivi tuikulle tuikuille
muut sijamuodot
essiivi tuikkuna tuikkuina
translatiivi tuikuksi tuikuiksi
abessiivi tuikutta tuikuitta
instruktiivi tuikuin
komitatiivi tuikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuiku-
vahva vartalo tuikku-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

2. kynttilä
  • suomalaisesta tuotemerkistä Tuikku

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tuikku Kielitoimiston sanakirjassa