tuikku
Katso myös: Tuikku |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pieni pilkahdus valoa; heikko valo
- lämpökynttilä
- (puhekieltä) kulaus, pieni annos juoma (varsinkin alkoholipitoista)
- Tuikku murheeseen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uikːu/
- tavutus: tuik‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuikku | tuikut |
genetiivi | tuikun | tuikkujen |
partitiivi | tuikkua | tuikkuja |
akkusatiivi | tuikku; tuikun |
tuikut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuikussa | tuikuissa |
elatiivi | tuikusta | tuikuista |
illatiivi | tuikkuun | tuikkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuikulla | tuikuilla |
ablatiivi | tuikulta | tuikuilta |
allatiivi | tuikulle | tuikuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuikkuna | tuikkuina |
translatiivi | tuikuksi | tuikuiksi |
abessiivi | tuikutta | tuikuitta |
instruktiivi | – | tuikuin |
komitatiivi | – | tuikkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tuiku- | |
vahva vartalo | tuikku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- 2. kynttilä
- suomalaisesta tuotemerkistä Tuikku
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: tuikuttaa
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tuikku Kielitoimiston sanakirjassa