ulkoilla

Suomi

Verbi

ulkoilla (67) (taivutus[luo])

1. viettää aikaa ulkona jonkin, mahdollisesti liikunnan, merkeissä

Ääntäminen

• IPA: /ˈulkoi̯lːɑˣ/
• tavutus: ul‧koil‧la

Käännökset

1. viettää aikaa ulkona jonkin, mahdollisesti liikunnan, merkeissä

ruotsi: frisksporta

saksa: kampieren

Liittyvät sanat

• lenkkeillä
• kävelylenkki, lenkki

Johdokset

• substantiivit: ulkoileminen, ulkoilija, ulkoilu

Aiheesta muualla

• ulkoilla Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 171 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa