ulkoilu

Katso artikkeli Ulkoilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ulkoilu (2)

ulkoileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈulkoi̯lu/
tavutus: ul‧koi‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ulkoilu	ulkoilut
genetiivi	ulkoilun	ulkoilujen ulkoiluiden ulkoiluitten
partitiivi	ulkoilua	ulkoiluita ulkoiluja
akkusatiivi	ulkoilu; ulkoilun	ulkoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	ulkoilussa	ulkoiluissa
elatiivi	ulkoilusta	ulkoiluista
illatiivi	ulkoiluun	ulkoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ulkoilulla	ulkoiluilla
ablatiivi	ulkoilulta	ulkoiluilta
allatiivi	ulkoilulle	ulkoiluille
muut sijamuodot
essiivi	ulkoiluna	ulkoiluina
translatiivi	ulkoiluksi	ulkoiluiksi
abessiivi	ulkoilutta	ulkoiluitta
instruktiivi	–	ulkoiluin
komitatiivi	–	ulkoiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ulkoilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi ulkoilla (vokaalivartalo ulkoil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. ulkoileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ulkoilualue, ulkoiluasu, ulkoilujalkine, ulkoilukartta, ulkoilukeskus, ulkoilumaasto, ulkoilumaja, ulkoilumuoto, ulkoilupuisto, ulkoilupusero, ulkoilupäivä, ulkoilureitti, ulkoilutakki, ulkoiluvaate, ulkoiluvoide, ulkoiluväline

Aiheesta muualla

ulkoilu Kielitoimiston sanakirjassa
ulkoilu Tieteen termipankissa
Artikkeli 171 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa