ulkoilija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaulkoilija (12)
- henkilö, joka ulkoilee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈulkoi̯ˌlijɑ/
- tavutus: ul‧koi‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulkoilija | ulkoilijat |
| genetiivi | ulkoilijan | ulkoilijoiden ulkoilijoitten (ulkoilijain) |
| partitiivi | ulkoilijaa | ulkoilijoita |
| akkusatiivi | ulkoilija; ulkoilijan |
ulkoilijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulkoilijassa | ulkoilijoissa |
| elatiivi | ulkoilijasta | ulkoilijoista |
| illatiivi | ulkoilijaan | ulkoilijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulkoilijalla | ulkoilijoilla |
| ablatiivi | ulkoilijalta | ulkoilijoilta |
| allatiivi | ulkoilijalle | ulkoilijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulkoilijana | ulkoilijoina |
| translatiivi | ulkoilijaksi | ulkoilijoiksi |
| abessiivi | ulkoilijatta | ulkoilijoitta |
| instruktiivi | – | ulkoilijoin |
| komitatiivi | – | ulkoilijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulkoilija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka ulkoilee
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ulkoilija Kielitoimiston sanakirjassa