SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lenkki (5-A)

  1. silmukka, rengas
    Ketju koostuu toisiinsa yhdistetyistä metallisista lenkeistä.
  2. yhdysside, linkki
    puuttuva lenkki
  3. ulkoilu, juoksulenkki
    Lähden lenkille.
  4. (arkikieltä) lenkkimakkara

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈleŋkːi/, [ˈleŋkːi]
  • tavutus: lenk‧ki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lenkki lenkit
genetiivi lenkin lenkkien
(lenkkein)
partitiivi lenkkiä lenkkejä
akkusatiivi lenkki;
lenkin
lenkit
sisäpaikallissijat
inessiivi lenkissä lenkeissä
elatiivi lenkistä lenkeistä
illatiivi lenkkiin lenkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lenkillä lenkeillä
ablatiivi lenkiltä lenkeiltä
allatiivi lenkille lenkeille
muut sijamuodot
essiivi lenkkinä lenkkeinä
translatiivi lenkiksi lenkeiksi
abessiivi lenkittä lenkeittä
instruktiivi lenkein
komitatiivi lenkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lenki-
vahva vartalo lenkki-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Merkityksessä ’silmukka’ ruotsalainen laina. ’Juoksu- tai kävelylenkki’ merkitys suomesta ruotsiin.[1]

KäännöksetMuokkaa

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aamulenkki, harjoituslenkki, hiihtolenkki, juoksulenkki, kantalenkkiside, kävelylenkki, kumilenkki, kuntolenkki, lenkkiavain, lenkkikenkä, lenkkimakkara, lenkkipolku, lenkkipuku, lenkkitossu, lenkkivaatteet, makkaralenkki, nappilenkki, niskalenkki, ripustuslenkki, saunalenkki, uittolenkki, vitsaslenkki

IdiomitMuokkaa

  • puuttuva lenkki – jostain sarjasta puuttuva välikappale
  • heikoin lenkki – kohta josta rakennelma ensimmäisenä pettää

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lenkki Kielitoimiston sanakirjassa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 370. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.