SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

liikunta (9-J)[1]

  1. ruumillinen työ, jota tehdään kunnon ylläpitämiseksi
  2. kouluaine, johon kuuluu erilaista urheilua

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈliːkunt̪ɑ/
  • tavutus: lii‧kun‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liikunta liikunnat
genetiivi liikunnan liikuntojen
(liikuntain)
partitiivi liikuntaa liikuntoja
akkusatiivi liikunta;
liikunnan
liikunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi liikunnassa liikunnoissa
elatiivi liikunnasta liikunnoista
illatiivi liikuntaan liikuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liikunnalla liikunnoilla
ablatiivi liikunnalta liikunnoilta
allatiivi liikunnalle liikunnoille
muut sijamuodot
essiivi liikuntana liikuntoina
translatiivi liikunnaksi liikunnoiksi
abessiivi liikunnatta liikunnoitta
instruktiivi liikunnoin
komitatiivi liikuntoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

arkiliikunta, hyötyliikunta, koululiikunta, kuntoliikunta, liikunnanohjaaja, liikunnanopettaja, liikuntaelin, liikuntaeste, liikuntaharrastus, liikuntahoito, liikuntakasvatus, liikuntakyky, liikuntaleikki, liikuntaneuvoja, liikuntasauma, liikuntasota, liikuntaterapia, liikuntatiede, liikuntatunti, liikuntavamma, musiikkiliikunta, ruumiinliikunta, taukoliikunta, työpaikkaliikunta, ulkoliikunta, vesiliikunta

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J