Wikipedia
Katso artikkeli Retkeily Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

retkeily (2)

  1. retkeileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈret̪kei̯ly/
  • tavutus: ret‧kei‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retkeily retkeilyt
genetiivi retkeilyn retkeilyjen
retkeilyiden
retkeilyitten
partitiivi retkeilyä retkeilyitä
retkeilyjä
akkusatiivi retkeily;
retkeilyn
retkeilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi retkeilyssä retkeilyissä
elatiivi retkeilystä retkeilyistä
illatiivi retkeilyyn retkeilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi retkeilyllä retkeilyillä
ablatiivi retkeilyltä retkeilyiltä
allatiivi retkeilylle retkeilyille
muut sijamuodot
essiivi retkeilynä retkeilyinä
translatiivi retkeilyksi retkeilyiksi
abessiivi retkeilyttä retkeilyittä
instruktiivi retkeilyin
komitatiivi retkeilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo retkeily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kanoottiretkeily, koululaisretkeily, kouluretkeily, retkeilyalue, retkeilyasu, retkeilykartta, vesiretkeily

Aiheesta muualla

muokkaa