sina

Katso myös: sinä, sinā, sína, šina

Kroaatti

Substantiivi

sina

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sin
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta sin

Ruotsi

Pronomini

sina

1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta sin; [hän ...] -nsa/-nsä

   Hon älskar sina barn.

   Hän rakastaa lapsiansa.

Verbi

sina (1)

1. ehtyä

Taivutus

Taivutus – sina
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	sinar[luo]	–
imperfekti	sinade	–
supiini	sinat	–
imperatiivi	sina	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: sina
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: sinande [luo]
• passiivin part. prees: –
• part. perf.:

Liittyvät sanat

• aldrig sinande

Toki pona

Pronomini

sina

1. (persoonapronomini) sinä

Viro

Pronomini

sina (lyhyt muoto sa, gen sinu, su, part sind, mon nom teie, te)

1. (persoonapronomini) sinä, yleensä lausepainollisena.

   Räägi sina. – Puhu sinä.

Taivutus

• ÕS 2017 tyyppi 0 (sina) epäsäännöllonen

Sijamuoto	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	sina, sa	teie, te
Genetiivi	sinu, su	teie, te
Partitiivi	sind	teid
Illatiivi	sinusse, susse	teisse
Inessiivi	sinus, sus	teis
Elatiivi	sinust, sust	teist
Allatiivi	sinule, sulle	teile
Adessiivi	sinull, sull	teil
Ablatiivi	sinult, sult	teilt
Translatiivi	sinuks	teieks, teiks
Terminatiivi	sinuni	teieni
Essiivi	sinuna	teiena
Abessiivi	sinuta	teieta
Komitatiivi	sinuga, suga	teiega

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• lyhyt muoto sa, yleensä lausepainottomana

• Kus su vend on? – Missä veljesi on?

Substantiivi

sina (yks. gen. sina, yks.part. sina; mon. nom. teie)

1. persoonapronomini sinä

   Ütle mulle sina. - Sinuttele minua ["sano minua sinuksi"].

   Teiest saigi sina. – Teistä tulikin sinä.

   Olin naabriga sina peal 'sinatasime üksteist' – Olin naapurin kanssa sinut, sinuttelimme toisiamme.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	sina	teie
Genetiivi	sina	teie
Partitiivi	sina	teiet
Illatiivi	sinasse	teiesse

Liittyvät sanat

• sinatama

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : sina [1]

Substantiivi

sina (gen sina, part sina, adt sinna)

1. sini, sinisyys

   silmade sina – silmien sini

   taevade sina – taivaansini

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu
• yksikön illatiivi sinna ja sinasse

Aiheesta muualla

• sina Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Võro

Pronomini

sina (gen su, part sinno)

1. sinä

Taivutus

• Katso sa

Waropen

Substantiivi

sina

1. tukka