bruise

Englanti

Substantiivi

bruise (monikko bruises)

1. mustelma

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	bruises
part. prees.	bruising
imp. & part. perf.	bruised

bruise

1. (transitiivinen) ruhjoa, lyödä mustelma, hakata mustelmille, mukiloida
2. (transitiivinen) kolhia, vaurioittaa (hedelmä)
3. (intransitiivinen) saada mustelma t. mustelmia

   I bruise easily.

4. (intransitiivinen) (hedelmistä) kolhiutua, vaurioitua