Wikipedia
Katso artikkeli Mustelma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Mustelma

Substantiivi

muokkaa

mustelma (10)[1]

  1. iskun seurauksena ihoon tullut sinipunainen jälki
    Törmäsin pimeässä tuoliin, ja jalkaani tuli mustelma.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmust̪elmɑ/
  • tavutus: mus‧tel‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mustelma mustelmat
genetiivi mustelman mustelmien
(mustelmain)
partitiivi mustelmaa mustelmia
akkusatiivi mustelma;
mustelman
mustelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi mustelmassa mustelmissa
elatiivi mustelmasta mustelmista
illatiivi mustelmaan mustelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mustelmalla mustelmilla
ablatiivi mustelmalta mustelmilta
allatiivi mustelmalle mustelmille
muut sijamuodot
essiivi mustelmana mustelmina
translatiivi mustelmaksi mustelmiksi
abessiivi mustelmatta mustelmitta
instruktiivi mustelmin
komitatiivi mustelmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mustelma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10