chime

Englanti

Substantiivi

chime (monikko chimes)

1. kellon lyönnin ääni; muu kellon ääni; merkkiääni

   the chime of the doorbell

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	chimes
part. prees.	chiming
imp. & part. perf.	chimed

chime

1. soida (kelloista); (laajemmin) antaa merkkiääni/äänimerkki

Idiomit

Fraasiverbit

• chime in, chime in with, chime with