daiju
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
daiju (1) (komparatiivi daijumpi, superlatiivi daijuin) (taivutus [luo])
- (slangia) hullu, tyhmä, harkintakyvytön, idiootti
- Se oli ihan daiju äijä.
- (slangia) sekaisin, järjiltään tai poissa tolaltaan oleva
- Sieltä tuli joku huumehörhö daijuna ulos.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈdɑijːu]
Substantiivi muokkaa
daiju
- (slangia) hullu, typerys
- Se daiju sekoili siellä koko illan.
- (slangia) pää (ruumiinosa)
- ottaa daijuun
- (slangia) naama
- Pekka sai nyrkin daijuun.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈdɑijːu]
Etymologia muokkaa
Stadin slangiin 1910-luvulla. Venäjän sanasta давать, "antaa", y.1.p. muodosta даю, "annan (turpiin)", josta merkitys "naama" ([1])