flail

flails (1.)

flail (2.)

Englanti

Substantiivi

flail (monikko flails)

1. varsta
2. (historia, sodankäynti) sotavarsta; ketjukuulanuija

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	flails
part. prees.	flailing
imp. & part. perf.	flailed

flail

1. puida; viuhtoa, huitoa