Substantiivi

muokkaa

ketjukuulanuija (10)

  1. (historia, sodankäynti) sotavarsta, jossa lyömäri on (yleensä piikikäs) kuula.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈket̪juˌkuːlɑˌnui̯jɑ/
  • tavutus: ket‧ju‧kuu‧la‧nui‧ja
  • tavutus: ket‧ju‧kuu‧la‧nui‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ketjuluukanuija ketjuluukanuijat
genetiivi ketjuluukanuijan ketjuluukanuijien
(ketjuluukanuijain)
partitiivi ketjuluukanuijaa ketjuluukanuijia
akkusatiivi ketjuluukanuija;
ketjuluukanuijan
ketjuluukanuijat
sisäpaikallissijat
inessiivi ketjuluukanuijassa ketjuluukanuijissa
elatiivi ketjuluukanuijasta ketjuluukanuijista
illatiivi ketjuluukanuijaan ketjuluukanuijiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ketjuluukanuijalla ketjuluukanuijilla
ablatiivi ketjuluukanuijalta ketjuluukanuijilta
allatiivi ketjuluukanuijalle ketjuluukanuijille
muut sijamuodot
essiivi ketjuluukanuijana ketjuluukanuijina
translatiivi ketjuluukanuijaksi ketjuluukanuijiksi
abessiivi ketjuluukanuijatta ketjuluukanuijitta
instruktiivi ketjuluukanuijin
komitatiivi ketjuluukanuijine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ketjuluukanuija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa