löpa

Ruotsi

Substantiivi

löpa yl. (1) (yks. määr. löpan [luo], mon. epämäär. löpor [luo], mon. määr. löporna [luo])

1. myötäle
2. (metsästys) ajon jäljet lumessa

Verbi

löpa (2)

1. juosta
2. juoksuttaa (hevosta liean päässä)
3. (merenkulku) liukua teloilta; laskea purjeet
4. hiihtää, luistella
5. olla juoksulla (juoksuaika, koiralla)

Taivutus

Taivutus – löpa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	löper	löps, löpes
imperfekti	löpte	löptes
supiini	löpt	löpts
imperatiivi	löp	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: löpa
• passiivin infinitiivi: löpas
• aktiivin part. prees: löpande
• passiivin part. prees: löpandes
• part. perf.: yl. löpt, n. löpt, määr./mon. löpta

Taivutus – löpa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	löper	löps, löpes
imperfekti	lopp	lopps
supiini	lupit	lupits
imperatiivi	löp	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: löpa
• passiivin infinitiivi: löpas
• aktiivin part. prees: löpande
• passiivin part. prees: löpandes
• part. perf.: yl. lupen, n. lupet, määr./mon. lupna

Liittyvät sanat

• lopp

Johdokset

• verbit: belöpa