leipoa (52-E) (taivutus[luo])

  1. valmistaa leivonnaisia, jotka yleensä paistetaan
    Äiti opetti leipomaan sokerikakun.
    Sisko leipoi maukkaan juustokakun, eikä sitä tarvinnut edes paistaa.
    Kun leipoo, pysyvät kädet puhtaina.
  2. tehdä jostakusta jotakin
    Oulussa leivottiin joukko Suomen mestareita.
    Johannasta leivottiin Miss Plastic (iltalehti)
  3. ~ turpaan antaa turpaan, lyödä lättyyn
    Pitsaleipuri leipoi asiakasta turpaan (iltasanomat)
  4. (kissasta) polkea jaloillaan sylissä tai vaatetetta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlei̯poɑˣ/
  • tavutus: lei‧po‧a

Etymologia

muokkaa

johdos substantiivista leipä (johdin --) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Ks. myös yhdyssanat sivulla leivin-.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • leipoa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 231, 3608 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys