Leipuri

Substantiivi

muokkaa

leipuri (6)

  1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
    Mene leipurin luo ja osta pari leipää!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlei.pu.ri/
  • tavutus: lei‧pu‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leipuri leipurit
genetiivi leipurin leipurien
leipureiden
leipureitten
partitiivi leipuria leipureita
leipureja
akkusatiivi leipuri;
leipurin
leipurit
sisäpaikallissijat
inessiivi leipurissa leipureissa
elatiivi leipurista leipureista
illatiivi leipuriin leipureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leipurilla leipureilla
ablatiivi leipurilta leipureilta
allatiivi leipurille leipureille
muut sijamuodot
essiivi leipurina leipureina
translatiivi leipuriksi leipureiksi
abessiivi leipuritta leipureitta
instruktiivi leipurein
komitatiivi leipureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leipuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi leipoa + johdin -uri

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

leipurimestari, leipurinliike, sokerileipuri

Aiheesta muualla

muokkaa