leipuri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
leipuri (6)
- Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
- Mene leipurin luo ja osta pari leipää!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlei.pu.ri/
- tavutus: lei‧pu‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | leipuri | leipurit |
genetiivi | leipurin | leipurien leipureiden leipureitten |
partitiivi | leipuria | leipureita leipureja |
akkusatiivi | leipuri; leipurin |
leipurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | leipurissa | leipureissa |
elatiivi | leipurista | leipureista |
illatiivi | leipuriin | leipureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | leipurilla | leipureilla |
ablatiivi | leipurilta | leipureilta |
allatiivi | leipurille | leipureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | leipurina | leipureina |
translatiivi | leipuriksi | leipureiksi |
abessiivi | leipuritta | leipureitta |
instruktiivi | – | leipurein |
komitatiivi | – | leipureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | leipuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta leipoa (leip- + -uri)
Käännökset muokkaa
1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
leipurimestari, leipurinliike, sokerileipuri
Aiheesta muualla muokkaa
- leipuri Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 231 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa