Suomi muokkaa

 
Leipuri

Substantiivi muokkaa

leipuri (6)

  1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
    Mene leipurin luo ja osta pari leipää!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlei.pu.ri/
  • tavutus: lei‧pu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leipuri leipurit
genetiivi leipurin leipurien
leipureiden
leipureitten
partitiivi leipuria leipureita
leipureja
akkusatiivi leipuri;
leipurin
leipurit
sisäpaikallissijat
inessiivi leipurissa leipureissa
elatiivi leipurista leipureista
illatiivi leipuriin leipureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leipurilla leipureilla
ablatiivi leipurilta leipureilta
allatiivi leipurille leipureille
muut sijamuodot
essiivi leipurina leipureina
translatiivi leipuriksi leipureiksi
abessiivi leipuritta leipureitta
instruktiivi leipurein
komitatiivi leipureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leipuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta leipoa (leip- + -uri)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

leipurimestari, leipurinliike, sokerileipuri

Aiheesta muualla muokkaa