leipuri
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaleipuri (6)
- Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
- Mene leipurin luo ja osta pari leipää!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlei.pu.ri/
- tavutus: lei‧pu‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leipuri | leipurit |
| genetiivi | leipurin | leipurien leipureiden leipureitten |
| partitiivi | leipuria | leipureita leipureja |
| akkusatiivi | leipuri; leipurin |
leipurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leipurissa | leipureissa |
| elatiivi | leipurista | leipureista |
| illatiivi | leipuriin | leipureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leipurilla | leipureilla |
| ablatiivi | leipurilta | leipureilta |
| allatiivi | leipurille | leipureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leipurina | leipureina |
| translatiivi | leipuriksi | leipureiksi |
| abessiivi | leipuritta | leipureitta |
| instruktiivi | – | leipurein |
| komitatiivi | – | leipureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leipuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- leipuri Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 231 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa