paakari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaakari (6)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑːkɑri/
- tavutus: paa‧ka‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paakari | paakarit |
| genetiivi | paakarin | paakarien paakareiden paakareitten |
| partitiivi | paakaria | paakareita paakareja |
| akkusatiivi | paakari; paakarin |
paakarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paakarissa | paakareissa |
| elatiivi | paakarista | paakareista |
| illatiivi | paakariin | paakareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paakarilla | paakareilla |
| ablatiivi | paakarilta | paakareilta |
| allatiivi | paakarille | paakareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paakarina | paakareina |
| translatiivi | paakariksi | paakareiksi |
| abessiivi | paakaritta | paakareitta |
| instruktiivi | – | paakarein |
| komitatiivi | – | paakareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paakari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- 1800-luvulla vanhemmasta rinnakkaismuodosta pakari, jolla on myös merkitys ’leivintupa’ ja josta ensimmäinen kirjakielinen maininta on vuodelta 1609 Ljungo Tuomaanpojan suomentamassa kaupunginlaissa < samanmerkityksisestä ruotsin sanasta bagare [1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- paakari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 848. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.