rutista

Suomi

Verbi

rutista (66) (taivutus[luo])

1. pitää matalahkoa karheaa ääntä
2. (halventava, arkikieltä) valittaa jostakin aiheetta tai häiritsevästi, jupista
3. (arkikieltä, kiertoilmaus) piereskellä äänekkäästi

Ääntäminen

• IPA: /ˈrutistɑˣ/

Tavutus

• tavutus: ru‧tis‧ta

Käännökset

1. pitää matalahkoa karheaa ääntä

englanti: crunch italia: spiaccicarsi

saksa: knirschen venäjä: хрустеть (hrustétʹ)

2. jupista

Ks. napista

3. piereksiä äänekkäästi

englanti: fart vine

Liittyvät sanat

• narista, kirskua
• jupista, napista, marista, nurista

Johdokset

• substantiivit: rutina, rutiseminen, rutisija

Aiheesta muualla

• rutista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

rutista

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä rutistaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rutistaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä rutistaa