Substantiivi

muokkaa

rutina (12)[1]

  1. ratiseva ääni, esim. hiekan hammasrattaiden välissä
  2. (arkikieltä) valitus
    Johtajan uusi linjaus aiheutti taukoamatonta rutinaa.
    Rutinaa uudesta säädöksestä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrut̪inɑ/
  • tavutus: ru‧ti‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rutina rutinat
genetiivi rutinan rutinoiden
rutinoitten
(rutinain)
partitiivi rutinaa rutinoita
akkusatiivi rutina;
rutinan
rutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi rutinassa rutinoissa
elatiivi rutinasta rutinoista
illatiivi rutinaan rutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rutinalla rutinoilla
ablatiivi rutinalta rutinoilta
allatiivi rutinalle rutinoille
muut sijamuodot
essiivi rutinana rutinoina
translatiivi rutinaksi rutinoiksi
abessiivi rutinatta rutinoitta
instruktiivi rutinoin
komitatiivi rutinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rutina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

anturi, nutria, tunari, turina

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rutina Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rutina f.

  1. rutiini

Etymologia

muokkaa

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rutìna f. 

  1. rutiini

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ru'tǐna/
  • tavutus: ru‧ti‧na

Taivutus

muokkaa
yksikkö monikko
nominatiivi rutina rutine
genetiivi rutine rutina
datiivi-lokatiivi rutini rutinama
akkusatiivi rutinu rutine
vokatiivi rutino rutine
instrumentaali rutinom rutinama

Aiheesta muualla

muokkaa

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rutina f. (kyrillinen рутина)

  1. rutiini

Sloveeni

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rutina f.

  1. rutiini

Tšekki

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rutina f.

  1. rutiini

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12