Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutina (12)[1]

  1. ratiseva ääni, esim. hiekan hammasrattaiden välissä
  2. (arkikieltä) valitus
    Johtajan uusi linjaus aiheutti taukoamatonta rutinaa.
    Rutinaa uudesta säädöksestä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrut̪inɑ/
  • tavutus: ru‧ti‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rutina rutinat
genetiivi rutinan rutinoiden
rutinoitten
(rutinain)
partitiivi rutinaa rutinoita
akkusatiivi rutina;
rutinan
rutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi rutinassa rutinoissa
elatiivi rutinasta rutinoista
illatiivi rutinaan rutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rutinalla rutinoilla
ablatiivi rutinalta rutinoilta
allatiivi rutinalle rutinoille
muut sijamuodot
essiivi rutinana rutinoina
translatiivi rutinaksi rutinoiksi
abessiivi rutinatta rutinoitta
instruktiivi rutinoin
komitatiivi rutinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rutina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Anagrammit muokkaa

anturi, nutria, tunari, turina

Aiheesta muualla muokkaa

  • rutina Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutina f.

  1. rutiini

Etymologia muokkaa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutìna f. 

  1. rutiini

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi rutina rutine
genetiivi rutine rutina
datiivi-lokatiivi rutini rutinama
akkusatiivi rutinu rutine
vokatiivi rutino rutine
instrumentaali rutinom rutinama

Aiheesta muualla muokkaa

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutina f. (kyrillinen рутина)

  1. rutiini

Sloveeni muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutina f.

  1. rutiini

Tšekki muokkaa

Substantiivi muokkaa

rutina f.

  1. rutiini

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12