anturi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaanturi (6)
- (tekniikka) elektronisen mittausjärjestelmän tunnistin, jonka jokin sähköinen ominaisuus reagoi fysikaaliseen suureeseen (lämpö, paine, kosteus tai vastaava)
- Antureita ovat esimerkiksi termistori, termoelementti, venymäliuska ja valovastus.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑnt̪uri/, [ˈɑ̝n̪t̪ʷuri]
- tavutus: an‧tu‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | anturi | anturit |
| genetiivi | anturin | anturien antureiden antureitten |
| partitiivi | anturia | antureita antureja |
| akkusatiivi | anturi; anturin |
anturit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anturissa | antureissa |
| elatiivi | anturista | antureista |
| illatiivi | anturiin | antureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anturilla | antureilla |
| ablatiivi | anturilta | antureilta |
| allatiivi | anturille | antureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anturina | antureina |
| translatiivi | anturiksi | antureiksi |
| abessiivi | anturitta | antureitta |
| instruktiivi | – | anturein |
| komitatiivi | – | antureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | anturi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |