SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

anturi (6)

  1. (tekniikka) elektronisen mittausjärjestelmän tunnistin, jonka jokin sähköinen ominaisuus reagoi fysikaaliseen suureeseen (lämpö, paine, kosteus tai vastaava)
    Antureita ovat esimerkiksi termistori, termoelementti, venymäliuska ja valovastus.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑnt̪uri/, [ˈɑ̝n̪t̪ʷuri]
  • tavutus: an‧tu‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anturi anturit
genetiivi anturin anturien
antureiden
antureitten
partitiivi anturia antureita
antureja
akkusatiivi anturi;
anturin
anturit
sisäpaikallissijat
inessiivi anturissa antureissa
elatiivi anturista antureista
illatiivi anturiin antureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anturilla antureilla
ablatiivi anturilta antureilta
allatiivi anturille antureille
muut sijamuodot
essiivi anturina antureina
translatiivi anturiksi antureiksi
abessiivi anturitta antureitta
instruktiivi anturein
komitatiivi antureine-
+ omistusliite

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • anturi Kielitoimiston sanakirjassa
  • anturi Tieteen termipankissa