tunnistin

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tunnistin (33)[1]

  1. laite joka tunnistaa jollain tavalla jonkin tai jotakin

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪unːist̪in/
  • tavutus: tun‧nis‧tin

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnistin tunnistimet
genetiivi tunnistimen tunnistimien
tunnistinten
partitiivi tunnistinta tunnistimia
akkusatiivi tunnistin;
tunnistimen
tunnistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnistimessa tunnistimissa
elatiivi tunnistimesta tunnistimista
illatiivi tunnistimeen tunnistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnistimella tunnistimilla
ablatiivi tunnistimelta tunnistimilta
allatiivi tunnistimelle tunnistimille
muut sijamuodot
essiivi tunnistimena
(tunnistinna)
tunnistimina
translatiivi tunnistimeksi tunnistimiksi
abessiivi tunnistimetta tunnistimitta
instruktiivi tunnistimin
komitatiivi tunnistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tunnistin-

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä tunnistaa (tunnist- + -in)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

VerbiMuokkaa

tunnistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tunnistaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33