antura
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- jalkineen ulkopohja
- eräiden eläinten jalan astumapinta
- eräiden kulku- tai työvälineiden alapinta
- (rakennustekniikka) maapohjalle ennen rakennusta tai muuta vaativaa rakennelmaa tehtävän perustuksen alimmainen, yleensä levein osa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑnt̪urɑ/
- tavutus: an‧tu‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | antura | anturat |
| genetiivi | anturan | anturoiden anturoitten (anturain) |
| partitiivi | anturaa | anturoita |
| akkusatiivi | antura; anturan |
anturat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anturassa | anturoissa |
| elatiivi | anturasta | anturoista |
| illatiivi | anturaan | anturoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anturalla | anturoilla |
| ablatiivi | anturalta | anturoilta |
| allatiivi | anturalle | anturoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anturana | anturoina |
| translatiivi | anturaksi | anturoiksi |
| abessiivi | anturatta | anturoitta |
| instruktiivi | – | anturoin |
| komitatiivi | – | anturoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | antura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset muokkaa
4. rakennuksen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
anturakisko, anturamaa, anturanahka, anturanasta, anturarauta, meriantura, polkuantura
Aiheesta muualla muokkaa
- antura Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.