alusta

Suomi

Substantiivi

alusta (13)

1. jonkin alin osa, alin tuki jollekin, alapuoli; perusta, jalusta

   talon alusta

2. alla oleva osa joka suojaa tai kantaa päällä olevia esineitä

   Auton alusta oli ihan ruosteessa.

3. (tietotekniikka) tietokonelaitteisto, tai sovellusohjelman tapauksessa laitteisto ja käyttöjärjestelmä, jotka ovat yhteensopivia saman lajin järjestelmien kanssa

   Saatavilla on versiot sekä Windows- että Mac-alustalle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlust̪ɑ/
• tavutus: a‧lus‧ta

Liittyvät sanat

• alunen
• auton alusta

Yhdyssanat

alustaohjelma, alustariippumaton, istuma-alusta, kasvualusta, kirjoitusalusta, koealusta kulkualusta, kytkentäalusta, lasinalusta, laukaisualusta, leuanalusta, liukualusta, lämpöalusta, makuualusta, nenänalusta, oppimisalusta, päänalusta, ravintoalusta, sepelialusta, silitysalusta, testausalusta, turvealusta

Aiheesta muualla

• alusta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

alusta

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta alku

   Aloita uudelleen alusta.

Substantiivi

alusta

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta alus

   He katselivat satamaan tulevaa alusta.

Substantiivi

alusta

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta alunen

Verbi

alusta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä alustaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä alustaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä alustaa

   Alusta levykkeet ennen käyttöä.