Substantiivi

muokkaa

perusta (13)

  1. se, minkä päälle tai varaan jokin on rakennettu (myös kuvaannollisesti)
    Lukiolla on vankka perusta, joten se ei lähtenyt maanjäristyksessä tai tulvan mukana maasta irti.
  2. (marxilaisuus) yhteiskunnan alarakenne jonka muodostavat sen omistus- ja tuotantosuhteet; baasis

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈperust̪ɑ/
  • tavutus: pe‧rus‧ta

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

perusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta peru

perusta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä perustaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä perustaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä perustaa

Latina

muokkaa

perusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta perūrō)
  2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta perūrō)
  3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta perūrō)

Verbi

perustā

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta perustus (joka on partisiipin perfekti sanasta perūrō)