SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

perusta (13)

  1. (myös kuvaannollisesti) se, minkä päälle tai varaan jokin on rakennettu
    Lukiolla on vankka perusta, joten se ei lähtenyt maanjäristyksessä tai tulvan mukana maasta irti.
  2. (marxilaisuus) yhteiskunnan alarakenne jonka muodostavat sen omistus- ja tuotantosuhteet, baasis

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈperust̪ɑ/
  • tavutus: pe‧rus‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perusta perustat
genetiivi perustan perustoiden
perustoitten
perustojen
(perustain)
partitiivi perustaa perustoita
perustoja
akkusatiivi perusta;
perustan
perustat
sisäpaikallissijat
inessiivi perustassa perustoissa
elatiivi perustasta perustoista
illatiivi perustaan perustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perustalla perustoilla
ablatiivi perustalta perustoilta
allatiivi perustalle perustoille
muut sijamuodot
essiivi perustana perustoina
translatiivi perustaksi perustoiksi
abessiivi perustatta perustoitta
instruktiivi perustoin
komitatiivi perustoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alkuperusta, kallioperusta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • perusta Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

perusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta peru

VerbiMuokkaa

perusta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä perustaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä perustaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä perustaa