Substantiivi

muokkaa

tunari (6)[1]

  1. henkilö, joka mokaa jonkin asian tekemisessä; tohelo, tomppeli
    Senkin tunari!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪unɑri/
  • tavutus: tu‧na‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunari tunarit
genetiivi tunarin tunarien
tunareiden
tunareitten
partitiivi tunaria tunareita
tunareja
akkusatiivi tunari;
tunarin
tunarit
sisäpaikallissijat
inessiivi tunarissa tunareissa
elatiivi tunarista tunareista
illatiivi tunariin tunareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunarilla tunareilla
ablatiivi tunarilta tunareilta
allatiivi tunarille tunareille
muut sijamuodot
essiivi tunarina tunareina
translatiivi tunariksi tunareiksi
abessiivi tunaritta tunareitta
instruktiivi tunarein
komitatiivi tunareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

anturi, nutria, rutina, turina

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tunari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6