Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

samota (74) (taivutus[luo])

  1. kulkea tyypillisesti pitkä matka jalan maastossa; vaeltaa, taivaltaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑmot̪ɑˣ/
  • tavutus: sa‧mo‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

samota f.

  1. (vanhentunut) yksinäisyys

Etymologia muokkaa

kantaslaavin *samota

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa