samota (74) (taivutus[luo])

  1. kulkea tyypillisesti pitkä matka jalan maastossa; vaeltaa, taivaltaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑmot̪ɑˣ/
  • tavutus: sa‧mo‧ta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • samota Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

samota f.

  1. (vanhentunut) yksinäisyys

Etymologia

muokkaa

kantaslaavin *samota

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa