spite

Englanti

Substantiivi

spite (monikko spites)

1. katkera pahansuopuus, pahantahtoisuus, häijyys; kauna, pahansuopa viha, kostonhalu

   His feelings of injustice turned to bitterness and spite.

   He was so filled with spite for his ex-wife, he could not hold down a job.

   She started spreading lies about him out of pure spite.

   She quit college out of spite toward her ambitious parents.

2. (vanhentunut) mielipaha

Huomautukset

• tarkoittaa halua vahingoittaa tai loukata (antaa takaisin), tavallisesti varsinaisen tai subjektiivisesti koetun vääryyden takia, ja vastaavaa tunnetilaa

Liittyvät sanat

• spiteful
• in spite of – jostakin huolimatta

Synonyymit

• grudge
• rancour, rancor

Idiomit

• in spite of oneself – tahtomattaan, tarkoittamattaan, tahattomasti; vastakkaisista odotuksista tai aikeista huolimatta

She burst out laughing in spite of herself.

In spite of myself, I did well at mathematics.

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	spites
part. prees.	spiting
imp. & part. perf.	spited

spite

1. haluta loukata tai vahingoittaa

   She soon married again, to spite her ex-husband.

2. (vanhentunut) vihata

Esperanto

Adverbi

spite

1. uhalla, huolimatta