vajaa
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vajaa (17) (komparatiivi vajaampi, superlatiivi vajain) (taivutus[luo])
- josta puuttuu jotakin; vaillinainen, vajanainen, riittämätön
- vajaa lasillinen
- Kokoelma on vajaa.
- Onko munuaisten toiminta vajaata?
- (puhekieltä, halventava) vajaamielinen, tyhmä
- Oletko vähän vajaa?
- (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, jonka itseään pienempien tekijöiden summa on pienempi kuin luku itse
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑjɑː/, [ˈʋɑjɑː]
- tavutus: va‧jaa
Käännökset muokkaa
1. josta puuttuu jotakin
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
vajaahampainen, vajaakuntoinen, vajaakykyinen, vajaakäyttö, vajaalaatuinen, vajaalukuinen, vajaalämpöinen, vajaamielinen, vajaamittainen, vajaaravitsemus, vajaasärmäinen, vajaatehoinen, vajaatoiminta, vajaatuottoinen, vajaatyökykyinen, vajaatyöllisyys, vajaavaltainen, vajaaälyinen
Aiheesta muualla muokkaa
- vajaa Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
vajaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta vaja