vajaa
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaavajaa (17) (komparatiivi vajaampi, superlatiivi vajain) (taivutus[luo])
- josta puuttuu jotakin; vaillinainen, vajanainen, riittämätön
- vajaa lasillinen
- Kokoelma on vajaa.
- Onko munuaisten toiminta vajaata?
- (puhekieltä, halventava) vajaamielinen, tyhmä
- Oletko vähän vajaa?
- (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, jonka itseään pienempien tekijöiden summa on pienempi kuin luku itse
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑjɑː/, [ˈʋɑjɑː]
- tavutus: va‧jaa
Käännökset
muokkaa1. josta puuttuu jotakin
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaavajaahampainen, vajaakuntoinen, vajaakykyinen, vajaakäyttö, vajaalaatuinen, vajaalukuinen, vajaalämpöinen, vajaamielinen, vajaamittainen, vajaaravitsemus, vajaasärmäinen, vajaatehoinen, vajaatoiminta, vajaatuottoinen, vajaatyökykyinen, vajaatyöllisyys, vajaavaltainen, vajaaälyinen
Aiheesta muualla
muokkaa- vajaa Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaavajaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vaja