ääntelevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaaääntelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä äännellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ääntelevä | ääntelevät |
| genetiivi | ääntelevän | ääntelevien (äänteleväin) |
| partitiivi | ääntelevää | äänteleviä |
| akkusatiivi | ääntelevä; ääntelevän |
ääntelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ääntelevässä | ääntelevissä |
| elatiivi | ääntelevästä | ääntelevistä |
| illatiivi | ääntelevään | äänteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ääntelevällä | ääntelevillä |
| ablatiivi | ääntelevältä | äänteleviltä |
| allatiivi | ääntelevälle | äänteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ääntelevänä | ääntelevinä |
| translatiivi | äänteleväksi | äänteleviksi |
| abessiivi | ääntelevättä | ääntelevittä |
| instruktiivi | – | ääntelevin |
| komitatiivi | – | ääntelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ääntelevä- | |
| vahva vartalo | ääntelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |