äestänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä äestää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äestänyt äestäneet
genetiivi äestäneen äestäneiden
äestäneitten
partitiivi äestänyttä äestäneitä
akkusatiivi äestänyt; äestäneen äestäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi äestäneessä äestäneissä
elatiivi äestäneestä äestäneistä
illatiivi äestäneeseen äestäneisiin
äestäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi äestäneellä äestäneillä
ablatiivi äestäneeltä äestäneiltä
allatiivi äestäneelle äestäneille
muut sijamuodot
essiivi äestäneenä äestäneinä
translatiivi äestäneeksi äestäneiksi
abessiivi äestäneettä äestäneittä
instruktiivi äestänein
komitatiivi äestäneine