ärsyyntyvä

Suomi

Verbi

ärsyyntyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ärsyyntyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ärsyyntyvä	ärsyyntyvät
genetiivi	ärsyyntyvän	ärsyyntyvien (ärsyyntyväin)
partitiivi	ärsyyntyvää	ärsyyntyviä
akkusatiivi	ärsyyntyvä; ärsyyntyvän	ärsyyntyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ärsyyntyvässä	ärsyyntyvissä
elatiivi	ärsyyntyvästä	ärsyyntyvistä
illatiivi	ärsyyntyvään	ärsyyntyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ärsyyntyvällä	ärsyyntyvillä
ablatiivi	ärsyyntyvältä	ärsyyntyviltä
allatiivi	ärsyyntyvälle	ärsyyntyville
muut sijamuodot
essiivi	ärsyyntyvänä	ärsyyntyvinä
translatiivi	ärsyyntyväksi	ärsyyntyviksi
abessiivi	ärsyyntyvättä	ärsyyntyvittä
instruktiivi	–	ärsyyntyvin
komitatiivi	–	ärsyyntyvine