örähtänyt
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
örähtänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä örähtää
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | örähtänyt | örähtäneet |
genetiivi | örähtäneen | örähtäneiden örähtäneitten |
partitiivi | örähtänyttä | örähtäneitä |
akkusatiivi | örähtänyt; örähtäneen | örähtäneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | örähtäneessä | örähtäneissä |
elatiivi | örähtäneestä | örähtäneistä |
illatiivi | örähtäneeseen | örähtäneisiin örähtäneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | örähtäneellä | örähtäneillä |
ablatiivi | örähtäneeltä | örähtäneiltä |
allatiivi | örähtäneelle | örähtäneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | örähtäneenä | örähtäneinä |
translatiivi | örähtäneeksi | örähtäneiksi |
abessiivi | örähtäneettä | örähtäneittä |
instruktiivi | – | örähtänein |
komitatiivi | – | örähtäneine |