fala

Katso myös: Fala

Suomi

Substantiivi

fala (9)

1. galego-portugalista haarautunut romaaninen kieli (kielitunnus: fax)

Ääntäminen

• IPA: /ˈfɑlɑ/
• tavutus: fa‧la

Käännökset

1. falan kieli

asturia: fala xalimesa f. fala: fala f.

galego: fala m. portugali: xalimego m.

Asturia

Substantiivi

fala f.

1. puhuminen, puhe

Verbi

fala

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä falar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä falar

Fala

Substantiivi

fala f. (ei monikkoa)

1. falan kieli

Substantiivi

fala f. (monikko falas)

1. mikä tahansa kieli tai sellaisen variantti, varsinkin alueellinen tai vähemmistön käyttämä

Ääntäminen

• IPA: /ˈfala/

Verbi

fala

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä falal
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä falal

Gaeli

fala

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta fuil

Galego

Substantiivi

fala m.

1. puhuminen, puhetaito
2. kieli (informaatiojärjestelmä)
3. murre
4. sosiolekti
5. galego
6. falan kieli
7. puhe, puheenvuoro
8. kielellinen ilmaus

Ääntäminen

• IPA: /ˈfala̝/

Galego-portugali

Substantiivi

fala f.

1. kertomus, tarinan juoni

Ääntäminen

• IPA: /ˈfala/

Tavutus

• tavutus: fa‧la

Etymologia

• samanmerkityksisestä latinan sanasta fābula

Iiri

Substantiivi

fala f.

1. närkästys
2. kauna
3. vihanpito
4. pahansuopuus

Ääntäminen

• (Aran) /ˈfˠɑlə/
• (Cois Fharraige, Mayo, Ulster) /ˈfˠalˠə/, /ˈfˠal̪ˠə/
• (Munster) /ˈfˠɑl̪ˠə/

Etymologia

• keski-iirin sanasta fola (’kauna’)

Islanti

Substantiivi

fala

1. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta falur

Italia

Substantiivi

fala f. (monikko fale[luo])

1. piiritystorni

Latina

Substantiivi

fala f. (1)

1. piiritystorni

Ääntäminen

• IPA: /ˈfala/

Tavutus

• tavutus: fa‧la

Etymologia

• etruskin sanasta 𐌚𐌀𐌋𐌀

=Rinnakkaiset kirjoitusasut

• phala

Portugali

Substantiivi

fala f.

1. puhuminen, puhetaito
2. puhe, puheenvuoro

Ääntäminen

• IPA: /ˈfalɐ/

Tavutus

• tavutus: fa‧la

Etymologia

• siirtymälaina galego-portugalista

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (vanhentunut) falla

Verbi

fala

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä falar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä falar

Puola

Substantiivi

fala f.

1. (myös kuvaannollisesti) aalto

Ääntäminen

• IPA: /ˈfala/
• (alueellinen) /ˈfɒla/

Tavutus

• tavutus: fa‧la

Romania

Substantiivi

fala

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta fală
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen muoto sanasta fală

Ääntäminen

• IPA: [ˈfala]

Ruotsi

Adjektiivi

fala fala

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta fal
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta fal
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta fal

Serbokroaatti

Substantiivi

fála f. (kyrillinen фала)

1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta hvála

Ääntäminen

• IPA: /fǎːla/

Tavutus

• tavutus: fa‧la

Unkari

Substantiivi

fala

1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 3. persoonan possessiivimuoto sanasta fal