närkästys

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

närkästys (39)[1]

  1. moraalinen, loukkaantumista vähäisempi henkinen trauma

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnærkæst̪ys/
  • tavutus: när‧käs‧tys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi närkästys närkästykset
genetiivi närkästyksen närkästysten
närkästyksien
partitiivi närkästystä närkästyksiä
akkusatiivi närkästys;
närkästyksen
närkästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi närkästyksessä närkästyksissä
elatiivi närkästyksestä närkästyksistä
illatiivi närkästykseen närkästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi närkästyksellä närkästyksillä
ablatiivi närkästykseltä närkästyksiltä
allatiivi närkästykselle närkästyksille
muut sijamuodot
essiivi närkästyksenä närkästyksinä
translatiivi närkästykseksi närkästyksiksi
abessiivi närkästyksettä närkästyksittä
instruktiivi närkästyksin
komitatiivi närkästyksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä närkästyä (närkästy- + -s)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39