aavikoitunut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
aavikoitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä aavikoitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aavikoitunut | aavikoituneet |
| genetiivi | aavikoituneen | aavikoituneiden aavikoituneitten |
| partitiivi | aavikoitunutta | aavikoituneita |
| akkusatiivi | aavikoitunut; aavikoituneen | aavikoituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aavikoituneessa | aavikoituneissa |
| elatiivi | aavikoituneesta | aavikoituneista |
| illatiivi | aavikoituneeseen | aavikoituneisiin aavikoituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aavikoituneella | aavikoituneilla |
| ablatiivi | aavikoituneelta | aavikoituneilta |
| allatiivi | aavikoituneelle | aavikoituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aavikoituneena | aavikoituneina |
| translatiivi | aavikoituneeksi | aavikoituneiksi |
| abessiivi | aavikoituneetta | aavikoituneitta |
| instruktiivi | – | aavikoitunein |
| komitatiivi | – | aavikoituneine |