aivastava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä aivastaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aivastava aivastavat
genetiivi aivastavan aivastavien
(aivastavain)
partitiivi aivastavaa aivastavia
akkusatiivi aivastava; aivastavan aivastavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aivastavassa aivastavissa
elatiivi aivastavasta aivastavista
illatiivi aivastavaan aivastaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi aivastavalla aivastavilla
ablatiivi aivastavalta aivastavilta
allatiivi aivastavalle aivastaville
muut sijamuodot
essiivi aivastavana aivastavina
translatiivi aivastavaksi aivastaviksi
abessiivi aivastavatta aivastavitta
instruktiivi aivastavin
komitatiivi aivastavine