aleneva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
aleneva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä aleta
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aleneva | alenevat |
| genetiivi | alenevan | alenevien (alenevain) |
| partitiivi | alenevaa | alenevia |
| akkusatiivi | aleneva; alenevan | alenevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | alenevassa | alenevissa |
| elatiivi | alenevasta | alenevista |
| illatiivi | alenevaan | aleneviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | alenevalla | alenevilla |
| ablatiivi | alenevalta | alenevilta |
| allatiivi | alenevalle | aleneville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | alenevana | alenevina |
| translatiivi | alenevaksi | aleneviksi |
| abessiivi | alenevatta | alenevitta |
| instruktiivi | – | alenevin |
| komitatiivi | – | alenevine |
Aiheesta muualla muokkaa
- aleneva Kielitoimiston sanakirjassa